Vappuhulinasta työelämään

Näinpä. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää luvattoman kauan, mutta sallittakoon se: olen ollut jokseenkin täystyöllistetty viime viikon ajan. Paljon on ehtinyt tapahtua, joten aloitetaan tapahtumien käsittely kolmessa eri aihepiirissä.

1. Wappu

En ole sittenkään vanha. Tosin pirun huono juomamies. Kaverin kämpillä ja epämääräisessä olotilassa baariin. Baarista en edes muistakaan, mitä tapahtui. Luultavasti ihan jees, että katosin heti seuraavaksi tänne. Vappua saattoi juhlistaa hyvillä mielin, sillä MP nappasi Ykkösen kauden avauspelissä pisteet Lappeenrannasta. Hienoa Siniset!

Vapun antikulttuuriteko: Mikkelissä oleminen. Kaupunki, josta vappumeininki haalareineen on tapettu parissa vuodessa täysin. Suurin syy tähän on täysin munattomasti toimiva AMK:n opiskelijakunta. Ei minkäänlaista yritystä puolustaa opiskelijakulttuuria, edistämisestä puhumattakaan. Onneksi sentään rock-konserttia jaksetaan pakertaa täydellä tarmolla.
Mikkelissä on 3000 korkeakouluopiskelijaa, jotka ovat baareille hyvä asiakasryhmä. Jonkun pitäisi nyt vaan saada taottua päähän ravitsemusliikkeiden johdolle se, että Mikkeli on opiskelijakaupunki.

Erityiskiitokset Kharmalle. Haalarit piti jättää narikkaan, mutta muunlaisessa naamioasussa sisään pääsi. Ja näkyi joku sairaanhoitajaopiskelija olevan haalarit jalassa. Hieno homma, tämän linjan pitämällä asiakkaita nuorisosta löytyy varmasti jatkossa paljon lisää!

2. Helsinki

Nyt sitä kirjoitellaankin blogiin sitten isolta kirkolta. Kello on puoli kaksitoista torstaina, eikä nukuta. Taustalla soi Radio City. Kohta pitäisi kuitenkin painua vaaka-asentoon, sillä aamulla on aikainen herätys.

Toisaalta minä nautin tästä. Kyllähän Helsingissä on puolensa. Täältä löytyy kaikkea, mitä nuori ihminen voi kuvitella kaipaavansa. Luksusta on myös se, että kävelyetäisyydeltä löytyy ruokakauppa ja hieman kauempaa täysimittainen ostoskeskus. Kämpille hakemani pizza tosin oli viihtynyt uunissa hieman liikaa, mutta maistui silti. Kantapaikkani olkoon siis Kontulan Pizza & Kebab. Niin joo, ja ei mennyt kuin puoli tuntia niin törmäsin Forumilla ensimmäiseen mikkeliläiseen: näemmä vanha luokkakaveri ala-asteelta asuu myös täällä..

Suurkaupungin tunnelma on omanlaisensa. Ulkoa kuuluu liikenteen tasainen humina, satunnainen lentokoneen ylilento.. Mikkelistä tuttujen metsien sijaan ikkunasta tervehtii kerrostalojen rivistö. Harmillista, että raitiovaunut eivät kolise Itä-Helsingissä. Jonakin viikonloppuna täytyy varata varmaankin koko päivä keskustassa hiimuiluun. Ja ehkä Suomenlinnassakin voisi käydä, museoista puhumattakaan.. sopivaa seuraa vaan puuttuu. =)

Kämppä oli hirveässä kunnossa, kun muutin. Lisäksi edellisen omistajan peruina asunnossa oli sänky ja kirjoituspöytä valmiina. No, saihan ne siirrettyä pois. Nyt on ylimääräinen sänky odottamassa, jos joku tulee käymään.. heh. Siivouksen ja tavaroiden järjestelyn jälkeen tämä tuntuu jo jotenkin kodilta. Mitä nyt wc:n viemäri alkoi äsken tulvia. Saisi muuten sataa vähän vettä, että tämä pahuksen pöly katoaisi ilmasta. Silmiä kirvelee ja kurkkua kuivaa. Astmaoireiden paluuta odotellessa..

Toisaalta taas.. minä olen mikkeliläinen. Olen asunut kaupungissa, oppinut viihtymään siellä ja tuntemaan paikat. MP pelaa Urskissa, Jukurit Kalevankankaalla.. pizzeriat ja baarit ovat tuttuja ja elämä muutenkin turvallista. Onneksi moottoritie vie jo Lusiin asti. Huomenna ehtiikin töiden päätteeksi mukavasti kotiseudulle jo illaksi... ja saunaan!

3. Duunissa

Veikkauksen työyhteisö on inspiroiva ja hyväntuulinen. Lisäksi firma näyttää pitävät todella hyvää huolta työntekijöistään. Hieman tosin tuntee epävarmuutta tämän kaiken kanssa. Nyt ei olla enää missään Spar Laajalammen varastossa tai Visulahdessa paskahommissa, vaan ihan oikeissa töissä isossa firmassa. Kyse on minulle elämän suurimmasta haasteesta, johon toivottavasti kykenen vastaamaan. Tämän kesän klaaraaminen kunnialla voisi edistää merkittävästi valmistumisen jälkeistä elämää.

Poissa ovat viime kesän surkea palkka, surkea asennoituminen työntekijöihin, surkeat työajat ja täysin ajan hermoilta pudonnut johtaja. Onneksi ruoka sentään oli hyvää. Toivottavasti tänä kesänä asiat rullaavat paremmin, sillä viime kesän perusteella en veisi edes tulevaisuudessa lapsiani Visulahteen viikonlopuksi.

Jopa ruuhkissa ajaminen Radio Cityn tahdittamana tuntuu tavallaan hauskalta, onpahan uusi kokemus sekin. Ja sitäpaitsi, Kivikosta pääsee työpaikalle Pähkinärinteeseen noin puolessa tunnissa. Ei paha, varsinkin kun paljon mainostetulla julkisella liikenteellä samainen matka venähtäisi yli tuntiin.

Nyt nukkumaan, huomenna sitten taas aikaisin aamulla suihkun kautta töihin ja Mikkeliin. Lauantaina koko talven odotus palkitaan, sillä edessä on MP:n kotiavaus FC Viikinkejä vastaan.

Täältä tähän.