CCCP is back

Olipa mielenkiintoista katsoa Suomi-Venäjä eilen. Itse olen sitä sukupolvea, joka on todistanut Neuvostoliiton supermaajoukkueen pelejä vain videoiden ja muiden kuvakoosteiden perusteella. Semminkin, kun en pikkutaaperona vielä juuri urheilun päälle perustanut.

Suomi jäi pahasti Venäjän jalkoihin. Ei pidä nyt tuudittautua siihen, että peli loppui vain 4-5. Venäjä oli ottelussa todella hyvä silloin, kun se sitä halusi. Sille riitti vähempikin.

Ajoittain syöttömylly, luisteluvauhti ja pelaajien liikkuminen jäällä oli kuin parhaista punakoneen ajoista. Suomi ei pelannut erityisen huonosti, mutta vastustaja oli kerrassaan ylivoimainen. Jollain kierolla tavalla tämän pelin katsominen oli hienoa. Tällaista taitonäytöstä jääkiekko kaipaa lisää.

Kentällä ei enää ole Valeri Harlamovia (RIP), Igor Larionovia tai muuta legendaa. Sen sijaan on Kazan-ketju, Ovetshkin, Malkin ja kumppanit. Enää puuttuisi vaan legendaariset CCCP-paidat.

Tässä voi hyvinkin olla uusi maailmanmestari, mikäli maalivahtiosasto ei petä.