Hermot pinnassa

Saattoihan tuon arvata, että avausfinaalin jälkeen alkavat puheet.

Tulihan tuota tehtyä ylilyönti, joka ei kuulu millään tapaa journalistin ohjeisiin. Tämähän on loistava juttu niille, jotka haluavat lyödä Jatkoaikaa maihin epäammattimaisena huuhaamediana. Ottakaa nyt ihmeessä asiasta kaikki ilo irti, sillä tilaisuuksia ei JA:n nykyisellä tekemisen laadulla paljon tule.

Harmittaa. Itsekin mokasin, mutta asiaa pohtiessa nousee ilmoille ajatus jos toinenkin.

Olin juuri ehtinyt havahtua unesta puoliltapäivin, kun puhelin soi pahaenteisesti. Soittaja oli kovin sydämistynyt, kun mainitsin ottelutapahtumien ei-niin-sujuvan järjestelyn ohimennen myös otteluraportissa. Ottelussa suorittamani avautumiseen ja raporttiin liittynyttä tunteenpurkausta en sinänsä ihmetellyt. Kyllä minäkin sydämistyin, jos joku perkeleen jatkistoimittaja julkeaa arvostella jotain itseään ylempää tahoa.

Mutta mitä helvettiä?

Lisäksi, että olen kirjoittanut paskaa, olen myös ilmeisesti paska jätkä. Minulla ei ole tilannetajua jättää asioita kirjoittamatta ja lisäksi toimin epäammattimaisesti, koska "valitan joka toinen päivä krapulaa ja huonoa oloa pelissä". Jos minä joskus otan viinaa, niin helvettiäkös se muiden asia on. Joskus on tullut naureskeltua pelissä, että vähänhän tässä on heppoinen olotila, mutta työn jälkeen se ei koskaan ole vaikuttanut. Pitäisikö tämä nyt ottaa henkilökohtaisesti?

Jos jonkun nettisivuston pari lausetta närästää niin paljon, niin haluaisin tietää minkälaisia raivonpurkauksia norsunluutornissa olisi herättänyt asioiden laajamittaisempi käsittely. Ei nimittäin ole lainkaan kirkossa kuulutettua, että Jukurit liigakelpoinen olisi.

Pitäisi varmaan siirtyä suosiolla syrjään, jos näistä kirjoitushommista ei tule mitään. Tosin, mikäli eräät tahot saavat haluamansa, en voine itse enää vaikuttaa siihen, kirjoitanko vai en. Liittokin oli saanut kuulla tapahtuneesta ja mikäli tämä pakonomainen tarve (?) puukottaa jatkuu, en ole enää tervetullut jäähallille.

Mikäli suhtautuminen lehdistönvapauteen ja puolueettomaan journalismiin on tuota luokkaa, ei hallille menoon ehkä ole syytäkään. En ole koskaan kuvia kirjoituksissani kumarrellut, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä. Asia olisi toki eri, mikäli toimisin tiedottajan tehtävissä jossakin organisaatiossa.