Mika Häkkinen

Kuningas on palannut. Tai on ainakin käynyt radalla taas.

Jos minulta kysytään sitä, kuka on urheilijasuosikkini numero yksi, on vastaus ehdottomasti Mika Häkkinen.

F1-innostus syttyi ihan sattumalta isän kanssa kisoja katsoessa. Kausi oli 1996 ja Damon Hill ajoi ylivoimaiseen tyyliin mestaruuteen. Williams-Renaultin ylivoiman alta muistuu mieleen myös Schumin debyytti Ferrarilla - kolme voittoa erittäin vaillinnaisesti toimivalla autolla!

Kaudesta 1997 näytti muodostuvan uudestisyntyneen McLarenin juhlaa, mutta avauskisassa voittoa juhlineen David Coulthardin taidot eivät riittäneet hopeanuolen viemiseksi jatkuvaan menestykseen asti. Mika Häkkistä kalvoivat tekniset ongelmat, kunnes lopulta kauden lopussa viimeisessä kisassa Jerezizzä Maammelaulu sai soida Häkkisen ensimmäisen GP-voiton merkiksi.

Loppu onkin suomalaista urheiluhistoriaa. Mika Häkkisen taistelu Schumacheria ja seuraavana vuonna Eddie Irvinea vastaan, Matti Kyllösen hurmokselliset selostukset ja jännittävät kisat. Harmittaa vaan, etten itse päässyt koskaan paikan päälle todistamaan Häkkisen ajoa. Televisiosta näin kuitenkin kaikki kisat.

Vaikka vanha mestari ei vauhdissa pärjännytkään uudella F1-autolla nykypäivän kuskeille, lämmitti Häkkisen näkeminen McLarenin ratissa mieltä. Ehkä sittenkin... kaudella 2008? Formula 1 ei ole enää ollut sama asia Häkkisen ja ehdottoman suosikkiselostajani Matti Kyllösen siirryttyä sivuun.