Autoilijan hankalaa elämää

Aina ei aurinko paista. Varsinkaan keväisin, jolloin sekaan mahtuu myös reilusti sadepäiviä.

Pari viikkoa sitten kävin pistämässä nimen paperiin autokauppojen merkiksi. Alla on nyt siis Peugeot 306. Ranskattaren taival on kuitenkin alkanut vaivalloisesti.

Kiitos erittäin ystävällisen palvelun, auton loppuun kulunut kytkin vaihdettiin uuteen. Tämän jälkeen autoilu sujui muuten leppoisissa merkeissä, mutta aika ajoin matkustamoon leijaili mystistä palaneen käryä. Pieni vilkaisu konetilaan paljastikin, että pellin alta löytyi öljyä paikasta, jossa sitä ei kuuluisi olla. Kiitos nokkelan automekaanikon, vuoto paikattiin nopeasti.

Hankin myös mp3-soittimen, kun hinta osui kohdalleen. Mikäs siinä, kyllähän muuten viihtyisässä autossa pitää olla myös kunnon mankka. Matkanteko sujuu mukavasti hiljaisessa ja tasaisesti kulkevassa autossa - varsinkin kun jossain vaiheessa ehtii soittimen asentaa. Piti tehdä se itse asiassa tänään (lauantaina), mutta kohdalle osunut työkeikka Juvalle siirsi operaatiota päivällä eteenpäin.

Juvalle lähtiessä ihmettelin auton ovessa olevaa rantua, joka näytti erottuvan kummasti pölyn seasta. Ihmekös tuo, kyseessä on melkoinen naarmu. Naarmu ulottuukin sitten etulokasuojasta aina takaoveen saakka! Koska tämä viilto on terävä ja paikoin myös kohtalaisen syvä, on selvää että jonkun on täytynyt se tehdä. Veitsellä tai teräväkulmaisella kivellä maalipinta murtuu helposti.

Mieleen hiipi muutamia arveluttavia ajatuksia. Ensinnäkin: kuka helvetin vatipää? Jotakuta on siis täytynyt rahtusen verran vituttaa.

Mieleeni ei äkkiä tule ketään normaali-ihmistä, jolla olisi tarve tärvellä toisen omaisuutta. Siispä jonkun hissi ei ole ihan ylös asti kiivennyt. Siltikään en kyllä keksi, kuka vaivautuisi tänne syrjäiseen kaupunginosaan asti vain raapiakseen yhden auton maalipinnan rikki. Ehkä saan jossain vaiheessa elämääni vastauksen tähänkin kiperään kysymykseen.

Nyt vituttaa minuakin. Uudelleenmaalaus ei liene halvin homma. Sikäli jos satojen eurojen (?) korjauslasku ja uskomaton ketutus ovat olleet jonkun järjen jättiläisen tavoitteena tätä tehdessä, niin voit onnitella itseäsi: olet onnistunut!

Tottakai tähän voisi taas vetää jariporttilamaiset salaliitot mukaan. Muistan joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun eräs naapurin pojannappula kävi viiltelemässä erään tuttavani vanhempien BMW:n maalauskuntoon. Kun vielä miettii sitä, miten nykyisin lapset tuntuvat varttuvan vailla minkäänlaista kuria.. nojoo, ei kai nuo naapurin vesselit edes hölmöyksissään mitään tee. Lähinnä tyytyvät satuttamaan itsensä satunnaisesti polkupyörällä kaatuessaan.

Maanantaina lienee paikallaan lähteä tutkimaan, mitä tämä lysti tarkalleen kustansi. Onneksi en ole suunnitellut mitään lomareissuja kesäksi.