Futishuumaa

Nyt on ehkä saanut jäsenneltyä ajatuksiaan melkoisen tunneryöpyn jäljiltä, että pystyy jo kirjoittamaankin.

Lauantain Serbia-peli ei ehtinyt oikein fiiliksiä tuhota. Satuin näet katsomaan matsin radiosta ollessani töissä. Siksi olikin varsin miellyttävää päästä katsomaan EM-karsintaottelu Belgiaa vastaan. Aiemmat kokemukset Olympiastadionilla käymisestä näet olivat rajoittuneet Urheilumuseoon, torniin, ystävyysotteluun ja kahteen yleisurheilutapahtumaan.

Katsojia enemmän kuin Mikkelin keskustaajamassa asukkaita. Tarkka lukema siis 34 818. Vielä kun Suomi oli vastustajaansa nähden täysin ylivoimainen. Tämä valtava yleisömassa hurraamassa saman asian puolesta oli ennennnäkemätön kokemus. Hurja meteli ja hieno ottelutapahtuma huuhkajoineen. Tulee tunne, että on osa jotain suurempaa.

Kun pelireissusta (ja krapulasta) oli selvinnyt, edessä oli toinen matsi: Mikkelin derby. Tätä otteluahan ei olisi pitänyt edes pelata, mutta kun MP onnistui itsensä sarjatasoa alemmaksi töpeksimään niin päämajakaupungin herruudestakin oteltiin.

Mainiota kyllä, että katsojat löysivät pelin hyvin. Virallinen yleisöluku ottelussa oli 1840. Vertailun vuoksi Jukurit veti Mestiksen playoffeissa 1832 katsojaa ottelua kohden. Piilevää kiinnostusta jalkapalloa kohtaan on, kunhan tarjolla oleva ottelu on tarpeeksi mielenkiintoinen ja se osataan myydä tavallisille pulliaisille oikein.

MP voitti MiKin maalein 2-0 kelpo ottelun jälkeen. Näin MP-lasien läpi jalkapalloa katsovana hieman harmittaa se, että ilman yhteistyösopimuksen turvin tulleita MyPa-apuja olisi pelin kulku voinut olla aivan toista. Molemmat Sinisten maalit näet olivat lainapelaajien käsialaa.

Tässä jälleen kerran todisteita siitä, miksi jalkapallo on ylivertainen laji maailmassa.