SaPKo!

Näinä aikoina toimenkuvani Jatkoajassa muuttuu hieman. Koska meillä ei ole Savonlinnassa toimitusta vielä toistaiseksi ollut, ryhdyin itse ajelemaan Itä-Savon ylpeyden pelejä raportoimassa. Joku varmasti kysyy ja on kysynytkin, että minkähän hiton vuoksi?

Mietin asiaa itsekin jonkin aikaa, kunnes tulin seuraavanlaiseen tulokseen.

Itse toivoin SaPKon paluuta Mestikseen pitkään. Jukureiden ja SaPKon karsintamatsit olivat hienoja jääkiekko-otteluita kovin panoksin. Sarjapaikka ja paikalliskunnia, siinäpä sitä olikin. Savonlinnan korpivaellus päättyi lopulta viime kevääseen. Vuosien saatossa varsin tuotteliaana junioriseurana tunnetulla Pallokerholla on vielä paljon annettavaa Mestis-tasollakin.

Olen ollut jokseenkin kyllästynyt Mikkelin menoon jo pitkään. Toisinaan tuntuu, että faneille ei riitä mikään. Jukurit johtaa sarjaa ja sattuu häviämään hyvin taistelleelle nousijajoukkue HeKille. Pieni lipsahdus, joita sattuu. Mutta eipä tämä mitään, jotkut fanit vaativat potkuja valmentaja Reijo Ruotsalaiselle! Valmentajalle, jolla on ollut tarvittavaa rohkeutta hypätä Risto Dufvan saappaisiin. Valmentaja, jonka johdolla Jukurit pelaa viihdyttävintä kiekkoaan kautta aikojen. Noh, vielä vähän eteenpäin ja 7-1-murskavoitto FPS:sta kirvoittaa lähinnä kritiikkiä huonosta peliesityksestä.

Kirjoitin Jatkoajan otteluraportin tässä taannoin pelatusta ottelusta Jukurit-Sport. Nyky-Mestiksen kahden suuren kohtaaminen oli sangen vaisu näytös. Loukkaantumissumasta kärsinyt Sport, vähän nihkeänoloisesti pelannut Jukurit ja Red Armyn poissaolo saivat ottelun näyttämään todella vaisulta. Kun kotiyleisökin keskittyi alatyylisiin huutoihin ja satunnaiseen rummunpaukutukseen kunnollisen kannustamisen sijasta, päädyin toki mainitsemaan asian otteluraporttiin. Tästä on saanut kuulla ilmeisesti aika paljonkin negatiivissävyistä purnutusta kujilla ja kulmilla.

Länsi-Savoa kritisoidaan taajaan, koska lehti ei uhraa koko urheilusivustoaan Jukureiden asioiden käsittelyyn. Vaikka minuakin kiinnostaa lukea jääkiekkoaiheista uutisointia, en silti ymmärrä sitä että jokainen vähänkin Jukureihin liittyvä kissanristiäinen kuuluisi lehtien sivuille. Fanien pikkujouluista puhumattakaan, joista kuulemma Jatkoajan olisi kuulunut kirjoittaa juttu.

Käydessäni Savonlinnassa katsomassa ottelun SaPKo-Jukurit muistin sen, minkälaisia tunne-elämyksiä jääkiekko parhaillaan tarjoaa. Altavastaaja taistelee hurmioituneena ja onnistuu Daavidina kampeamaan Goljatin kanveesiin. Tätä juuri! Alkukantaista iloa omien voiton puolesta, koko katsomon voimin! Mikkelissä moista tunnetta ei ole voinut kokea edes Mestiksen finaaleissa. Vaikka olenkin leimautunut - osittain syystä - Jukureiden mieheksi, nautin Savonlinnan ottelusta enemmän kuin mistään muusta viime vuosina näkemästäni matsista - vaikkakin omat joutuivat häviämään. Pelissä pitää olla tunnetta katsomossakin.

Tämän vuoksi minua ei yhtään harmita ajella joskus surkeassakin säässä reilua sataa kilometriä Savonlinnaan, voidakseni nähdä taas Daavidin taistelevan Goljatia vastaan, vieläpä varsin usein voittavan sen. Kun lisäksi Savonlinnalla ei omaa toimitusta vielä ole ollut, on edessä Jukurit-toimituksen jonkinlaisena koordinaattorina pyörimisen lisäksi myös pässipaitojen virkaatekevän äänitorven toimi. Hyvän meiningin ja jääkiekkojournalismin puolesta.

Ja jos joku ihmettelee, missä vaiheessa opinnäytetyöni on, niin kerrotaan nyt lyhyesti sekin. Olen parhaani mukaan yrittänyt kahlata internetin syövereitä läpi hyvien teoreettispainotteisten tietolähteiden toivossa, mutta olen toistaiseksi vetänyt vesiperän. Siispä ennen perjantaiseen Jukurit-Salamat-otteluun lähtöä edessä on vierailu kirjastoon..