Pro pesis!

Tällä kertaa käsittelemme pesäpalloa. Jaa että miksikö? Olen kokenut valaistuksen kuluneen kesän aikana.

Pesäpallo, kansallispelimme, on toistaiseksi edustanut maakunnan parasta urheilua tänä kesänä. Juvan Nuorisopesiksen miesjoukkue on ollut tutuilla sijoilla Suomensarjan Itälohkon kärkipäässä. Peleissä sattuu ja tapahtuu, joten kansankin pitäisi viihtyä. Naisjoukkuekin pystyy parhaana päivänään hyvään peliin.

Harmi, että molemmat joukkueet ovat joutuneet sarjajärjestelmän uhriksi. Miesten Ykköspesiksen joukkuemäärää supistetaan, joten lahjakas JuNu ei pääse tavoittelemaan nousua. Ehkä ensi kaudella. Naisten puolella kokonaan katoavan Ykköspesiksen tilalle perustettavaan uuteen Suomensarjaan ei taas JuNu mahdu, sillä tänään kärsitty kotitappio Viinijärvelle romutti haaveet. Harmi.

Pesäpallossa sentään ilmeet kentällä ovat iloiset ja pelissä yritetään tosissaan. Toista ei voi sanoa jalkapallosta. Mikkelin futistilanne on ajettu hävettävän surulliseen tilaan. Oman kaupungin voimin taisteleva MiKi on vajonnut lohkojumboksi ja säilymistoiveet ovat lähinnä ilmiömäisen loppukirin varassa. MP taas on merkillisen hengettömistä peliesityksistään huolimatta selvinnyt sarjan keskikastiin. Kiitos MyPa-apujen. Surkeaa touhua, mutta silti joka sunnuntai olen ajautunut Urheilupuistoon peliä katsomaan.

Jos samaan aikaan osuu pesäpallo- ja jalkapallo-ottelu, niin valinta voi hyvinkin kohdistua ensimmäiseen. Pari vuotta sitten asia olisi ollut toisin.