Ymmärrystä jääkiekkoilijoille

Lätkäkausi Mikkelissä päättyi pronssimitaleihin. Pitkä kausi on takana.

Nyt onkin sopiva paikka palauttaa mieleen sekin ikävä tosiasia, että nykyinen pesti Länsi-Savo -sanomalehden uutistoimituksessa ei ole vakituinen. Olen toimituksessa edelleen sijaisena, vaikka henkilö, jota sijaistin, on palannut jo normaaliin työtehtäväänsä - siis siihen, jota varten minä tähän tulin. Go figure.

Niin tai näin, ellei mitään ihmeitä tapahdu, olen 1.9.2008 lähtien työtön. Tai freelancer, miten kukin asiansa haluaa ilmaista. Kaiketi freelancerinakin Mikkelissä riittäisi töitä edes vähän alusta ja varmasti jonkunlaisena juoksesinnetännetarvittaessatöihinkutsuttavana firman varaosanakin pysyisi työelämän syrjässä kiinni ainakin jotenkin.

Samalla olen kuitenkin järkeillyt, että niin konsernissa kuin koko lehdistömaailmassa tarvitaan edelleen ihmisiä. Paikkoja on rajatusti ja niihin kiinni päästäkseen on oltava hyvä. Tiedän, että maailmassa on huonompiakin toimittajia, kuin minä. Ja olen ainakin jotenkin tässä hienossa työssä myös tehnyt itseni palkkani arvoiseksi.

Kun työpaikkoja jaetaan, on tarjolla medianomeja, kesätöissä rutinoituneita maistereita ja kaikenlaisia alan superlahjakkuuksia. Miten sitten tällainen puolivahingossa skribentiksi päätynyt merkonomi. Kelpaisiko toimitukseesi filosofi suoraan lähi-Shellin baarista, mies joka ei tee tiedettä, vaan ajattelee asiat juuri niinkuin lehden keskivertainen lukija?

Niin tai näin, tässä jokseenkin v-mäisessä ja epävarmassa olotilassa on vaan oltava ja tehtävä parhaansa. Vähän sama kuin jääkiekkoilijalla, joka pelaa jatkosopimuksesta. Saa tosiaan olla aika kova jätkä, jos tuossa hullunmyllyssä pärjää.

PS. Pitäisi varmaan kirjoitella tänne useammin. Jouduin sisään kirjautuessani ilmeisesti aktivoimaan käyttäjätunnukset uudestaan.