Juva
Viime kesäkuussa pääsin käsiksi jonkunlaiseen lapsuuden unelmaan, jonka piti kaiken järjen mukaan olla saavuttamattomissa. Niin tai näin, yksi kesä tuli pendelöityä Juvan ja Mikkelin väliä kesätyön myötä.
Sitten tulikin Länkkäri. Ajasta ei oikein pysty heittämään suurta syväanalyysia, joten kaiken voi tiivistää siihen, että paljon on opittu elämästä ja työstäkin. Elämästä kenties vielä enemmän, vaikka eteenpäinmeno ammatillisessakin mielessä on ollut vahvaa.
Tilanne on kuitenkin taas muuttunut. Nyt olen virallisestikin juvalainen ja takaisin Juvan Lehdessä. On vielä vaikea lähteä miettimään, mitä tästäkin tulee.
Siirtoni on kaikkea muuta, kuin 24-vuotiaan suomalaisen tulisi tehdä. Muutto pienelle muuttotappiopaikkakunnalle, vieläpä hieman syrjään kirkonkylältä (2 km on jo paljon Juvan mittakaavassa..). Paikkakunnalle, jolta ei ole odotettavissa oikeastaan mitään erityisempää annettavaa nuoren miehen elämään. Silti jollain kierolla tavalla pidän tästä siirrosta.
Ainakaan työasioista ei sovi valittaa. Tehtävät monipuolistuvat, palkka nousee ja työajoiltakin voi odottaa hieman säännöllisempää rytmiä.
Lisäksi olen lähes puoliksi juvalainen. Äitini on syntynyt siellä, itse asiassa koko suku on lähtöjään Juvalta. Mummola sijaitsee Juvalla ja kirkonkylä on tullut tutuksi. Moni ahdistuu ajatuksesta, että asuisi pienellä paikkakunnalla. Kuitenkin nyt kaikki on kirjaimellisesti lähellä. Asun vain parin kilometrin päässä kirkonkylän ytimestä, mistä löytyvät ruokakaupat, pakolliset pubit ja muut tarpeelliset toiminnot. Asunnon lähistöltä avautuvat tosin näkymät vain seuraaviin rivitaloihin, mutta näiden takana alkaakin sitten metsä. Rauhaa ei ainakaan puutu, eikä asuminenkaan ole kallista. Ja sitten pelataan myös pesäpalloa, mutta se on jo toinen jutun aihe..
Mikkeliinkin on vain puolen tunnin ajomatka. Savonlinnaan kestää noin 40 minuuttia, Varkauteen puoli tuntia ja uusi - olettaen että hommaa ei kosauteta mikkeliläistyyliin - Ideapark löytyy myös aikanaan vajaan tunnin matkan päästä. Juvahan on siis keskellä kaikkea! Vanha maakunnan emäpitäjä on edelleen elinvoimainen, vaikka maaltamuutto on pudottanut kunnan väkiluvun 7000:n tietämiin.
Ehkä olen vaan sen verran omituinen. Joka tapauksessa blogin otsikon joutui nyt muuttamaan, sillä kuluneen bloggausajan puitteissa ei selvinnyt, onko Mikkelissä elämää vai ei. Ehkä sitä löytyy Juvalta.
Tällä hetkellä kuitenkin sijaitsen Mikkelissä. Asennan Service Pack 2:sta vanhaan spämmiasemaan. Seuraavaksi avataankin jo jääkiekkokausi Leppävirralla.
Sitten tulikin Länkkäri. Ajasta ei oikein pysty heittämään suurta syväanalyysia, joten kaiken voi tiivistää siihen, että paljon on opittu elämästä ja työstäkin. Elämästä kenties vielä enemmän, vaikka eteenpäinmeno ammatillisessakin mielessä on ollut vahvaa.
Tilanne on kuitenkin taas muuttunut. Nyt olen virallisestikin juvalainen ja takaisin Juvan Lehdessä. On vielä vaikea lähteä miettimään, mitä tästäkin tulee.
Siirtoni on kaikkea muuta, kuin 24-vuotiaan suomalaisen tulisi tehdä. Muutto pienelle muuttotappiopaikkakunnalle, vieläpä hieman syrjään kirkonkylältä (2 km on jo paljon Juvan mittakaavassa..). Paikkakunnalle, jolta ei ole odotettavissa oikeastaan mitään erityisempää annettavaa nuoren miehen elämään. Silti jollain kierolla tavalla pidän tästä siirrosta.
Ainakaan työasioista ei sovi valittaa. Tehtävät monipuolistuvat, palkka nousee ja työajoiltakin voi odottaa hieman säännöllisempää rytmiä.
Lisäksi olen lähes puoliksi juvalainen. Äitini on syntynyt siellä, itse asiassa koko suku on lähtöjään Juvalta. Mummola sijaitsee Juvalla ja kirkonkylä on tullut tutuksi. Moni ahdistuu ajatuksesta, että asuisi pienellä paikkakunnalla. Kuitenkin nyt kaikki on kirjaimellisesti lähellä. Asun vain parin kilometrin päässä kirkonkylän ytimestä, mistä löytyvät ruokakaupat, pakolliset pubit ja muut tarpeelliset toiminnot. Asunnon lähistöltä avautuvat tosin näkymät vain seuraaviin rivitaloihin, mutta näiden takana alkaakin sitten metsä. Rauhaa ei ainakaan puutu, eikä asuminenkaan ole kallista. Ja sitten pelataan myös pesäpalloa, mutta se on jo toinen jutun aihe..
Mikkeliinkin on vain puolen tunnin ajomatka. Savonlinnaan kestää noin 40 minuuttia, Varkauteen puoli tuntia ja uusi - olettaen että hommaa ei kosauteta mikkeliläistyyliin - Ideapark löytyy myös aikanaan vajaan tunnin matkan päästä. Juvahan on siis keskellä kaikkea! Vanha maakunnan emäpitäjä on edelleen elinvoimainen, vaikka maaltamuutto on pudottanut kunnan väkiluvun 7000:n tietämiin.
Ehkä olen vaan sen verran omituinen. Joka tapauksessa blogin otsikon joutui nyt muuttamaan, sillä kuluneen bloggausajan puitteissa ei selvinnyt, onko Mikkelissä elämää vai ei. Ehkä sitä löytyy Juvalta.
Tällä hetkellä kuitenkin sijaitsen Mikkelissä. Asennan Service Pack 2:sta vanhaan spämmiasemaan. Seuraavaksi avataankin jo jääkiekkokausi Leppävirralla.


0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home