Kävelevä sairaskertomus

Pitihän se arvata ettei tästäkään kesästä pääse ilman kommelluksia. Jo aikaisemmin historiasta löytyy rytmihäiriöitä, armeijassa tutkittua astmaa, paskat polvet ja oikkuileva selkä..

Lauantaina pelattu Jukureiden faniryhmän järjestämä kaukalofutisturnaus oli loistojuttu. Näitä lisää, kiitos! Vahinko että Jatkoaikaan ideoimani juttu meni mönkään.

Toki onnistuin telomaan myös itseni. Vasen käsi on lähes käyttökelvoton venähtäneen ja lähes pingispalloksi turvonneen peukalon kanssa. Onneksi ei sentään murtunut mitään, vaikka käsi onkin ihan helvetin kipeä. Pahempaa sattui vuorokautta myöhemmin.

Helsinkiin takaisinpäin lähtiessäni olo oli ihan ok kaikin puolin. Jossain vaiheessa Vihantasalmen jälkeen tajusin, että ei saatana: henki ei kulje kunnolla. Pian alkoi tuntua siltä, että kasvojen lihakset puutuvat ja silmissä alkoi sumeta. Helvetti, tähänkö sitä nyt kuollaan. Jotenkin sain ajettua auton Kuortin ABC:lle ja pyydettyä soittamaan ambulanssin. Onneksi Suomessa apu on lähellä, jos jotain sattuu..

..nyt tässä sitten ollaan sairauslomalla. Vituttaa istua paikallaan, mutta minkäs teet - huilattava on, kun stressi iskee. Olen ottanut aivan liikaa paineita työnteosta ja kun pari muutakin vakavaa asiaa ilmenee, ei ihmisen sietokyky enää riitä. Lopputuloksena muutaman päivän täydellinen lepo. Päivystävän lääkärin ilme oli muuten näkemisen arvoinen - olinhan ollut vain noin 12 tuntia aikaisemmin hoidettavana käsivamman takia.

Eipähän muuten enää vituta maksaa veroja. Ambulanssi oli paikalla vartissa ja kahdella sairaalakäynnillä hoitoon pääsi todella nopeasti. Kyllä julkinen terveydenhuolto edelleen toimii ja yhteiskunta pitää huolen omistaan. Tämä oli hienoa nähdä.