Olenko tulossa vanhaksi?

Tässä fakta: nyt tuntuu siltä että olen tulossa vanhaksi.

Mietin tuossa eilen erästä projektia vääntäessäni ajan kulkua. Nelisen vuotta sitten oli juhlat. Kolmivuotinen uurastukseni oli palkittu kahdella lakilla ja yhdistelmätutkinto oli kasassa. Talo oli täynnä sukulaisia. Ja pikkusisko yläasteella.

Neljä vuotta on mennyt hujauksessa. Nyt tuo yläasteelainen on saamassa lakin ja juhlia valmistellaan. Allekirjoittaneen pitäisi myös valmistua jossain vaiheessa. Tosin ajoissa papereiden saaminen on jo todettu mahdottomaksi, joten kokonainen vuosi tätä elämänmenoa olisi vielä edessä.

Mutta. Todellisuus läimähti komeasti vasten kasvoja eilisiltana. Kiitos opiskelijakuntamme täydellisen perseilyn, saivat fuksit haalarinsa vasta eilen. Oli siis haalarikaste ja rastiakin tuli käytyä pitämässä. Suorastaan mieltä ylentävän pööpöilyn jatkuessa rastien jälkeen baarissa alkoi hiljalleen tulla sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Jotenkin tunsi, ettei enää kuulu tähän joukkoon. Edessä on seuraavana 23-vuotissynttärit (tosin vasta syksyllä). Ei helvetti.. 23v, edelliset synttärit ovat sentään menneet parikymppisten jälkimainingeissa, mutta nyt ei enää tunnu siltä. Opintoviikkoja paljon suoritettavana, tulevaisuus vähintäänkin epävarma ja vakituinen seurustelusuhdekin loistaa poissaolollaan..

Vielä sopivasti sattui todistamaan pari muutakin vähemmän mairittelevaa episodia, niin paketti oli valmis. Tosin olenpahan nyt tässä aamupäivästä jo virkeänä ilman krapulaa! Onneksi sentään Haddawayn What is Love soitettiin.

Muutenkin olo on kummallinen, kiitos tämän lähestyvän muuton. On merkillistä, miten tällainen tuleva elämänmuutos saa pään täysin sekaisin. Toisaalta kaikki Helsingissä odottava on kuin unelmien täyttymys: uudet maisemat, hyvä työpaikka ja paljon uusia tuttavuuksia. Toisaalta taas.. toinen puoli minusta haluaisi jäädä tänne kesäksi samoihin tuttuihin ja turvallisiin kuvioihin. Tuntuu epävarmalta, miten kaikki sitten meneekään lopulta.

Onneksi kohta on wappu. Voi katsoa uudelleen, onko kisakunto kohdallaan vai vahvistuvatko käsitykset entisestään.

Taas yksi laivareissu..

MS Gabriella on nähty ja koettu.

Ruotsi on kyllä hieno maa. Taksilla keskustaan karmeassa krapulassa, jota saattoi hyvin lääkitä avaamalla terassikauden. Sää Tukholmassa oli hieno, kymmenkunta astetta ja aurinko paistoi. Terassin etsiminen vaan oli lähinnä sen kuuluisen neulan paikantamista heinäsuovasta, sillä jostain syystä naapurimaassamme tarjolla oli vain kahvia. No, lopultahan mallasjuomia tarjoillut paikka löytyi. Toki tämän piti sitten sijaita varjoisalla kapealla kadulla, joka muistutti lähinnä tuulitunnelia. Helvetillisen kylmä terassi ja Pripps Blå... jess!

Burger King täytyy muuten saada Suomeen. Whopperit pesevät mennen tullen mäkkärin ja hesen pöperöt. Lisäksi olin aivan varma, että näin kävelykadulla myös Kentin Joakim Bergin. Sergelin torilla ollut Megastore oli huikea levykauppa.

Laivalla oli taas sitä tyypillistä. Buffetissa hyvät ruoat, joita ei jaksanut taaskaan syödä tarpeeksi. Bacardi Breezer pelastaa huonommankin laivareissun. Olut ei mennyt alas, mutta sentään jotain sai juotua. Ensimmäisenä iltana törmäily laivan käytävillä johti siihen, että nyt takaraivossani on parin sentin kokoinen kuhmu. Toinen ilta menikin rauhallisemmin. Mistähän lie johtui tunne, ettei olisi lainkaan humalassa. Ilmeisesti tämä olettamus oli väärä, sillä aamulla herätessä olo oli luvalla sanottuna kauhea. En muista koskaan kokeneeni yhtä kovaa krapulaa.

Satunnaisia tähtihetkiä ja lausahduksia:

- Tukholmalainen taksikuski oli kuin ilmetty Matti Esko! Olisikohan osannut vetää Rekkamiehen, vaikka kyse olikin norjalaisesta?

- Eräs lyhythiukisen toverimme muistutti silmälasit päässä Diili-kilpailija Jukka Haikalaa. Aurinkolaseihin vaihtamalla mies oli kuin ilmetty Remu Aaltonen.

- "Ei se norsukaan syömättä kuse." Epämääräistä keskustelua hytissä..

- "NISSINEN!" (huudettuna aamuyön tunteina hytissä) Allekirjoittaneen nukkuminen pyrittiin tekemään mahdottomaksi ärjymällä hytin ovella kerta toisensa jälkeen tätä! Kiitokset vaan Jyväskylän AMK:n suuntaan tästä.. en voi välttää lievää vahingonilon tunnetta siitä, että kyseinen heppu hyytyi kesken parhaiden bileiden toisena risteilypäivänä.

- Bacardi Breezer Pineapple kääntyi jossain aamuöisessä örinäkännissä ananaksen ohella myös mäntyomenaksi.

- Laivan taikurin korttitemput hurmasivat eräät seurueemme jäsenet perinpohjaisesti. Jatkoilla käyty korttitemppujen pikakurssi ja kovaääninen hehkutus huipentuivat sammumiseen bussiin.

- Tukholmasta bongattu kylttijamppa! Kävelykadun ihmisvilinän keskellä seisoi urheana joku ukkeli käsissään lounastarjousta mainostanut plakaatti. Hehkeä duuni varmaan, mikäli hommia jatkuu muutenkin kuin lounasaikana.

Hyvä, joskin todella rankka reissu. Onneksi jätin kameran kotiin.

Matkamies

Ei nyt ihan sama juttu, mutta kieltämättä tämän Stingin biisin kertosäe alkoi kuulostaa omakohtaiselta tänään. I'm an alien, I'm a legal alien.. I'm.. mikkeliläinen Helsingissä? Savolaesten ameriikassa..

Kävin kirjoittamassa työ- ja vuokrasopimukset. Asuinpaikkani on siis 2.5. alkaen Itä-Helsinki ja kesätyönantajani Veikkaus Oy. Kuulostaa siis hienolta: opiskelija pääsee alan hommiin, vieläpä varsin hyvään firmaan?

Muutenhan tämä olisikin hiton hieno juttu, mutta en kyllä tunne itseäni yhtään kotoisaksi Helsingissä. Olen laiskana ihmisenä tottunut reissaamaan autolla paikasta A paikkaan B, mutta kiitos ruuhkien päädyin valitsemaan helpomman vaihtoehdon: auto parkkiin Myyrmäelle ja junalla kaupunkiin. Ikäviä ja ahdistuneita ilmeitä, arvioivia katseita ja epäluuloa. Mistäköhän tuokin otus on tullut? Saapa nähdä, miten ulospäin suuntautunut ja leppoisasti jutteleva savolainen sopeutuu tähän naama näkkärillä olevien ihmisten maailmaan. Kesä näyttää. Ja se helvetin liikenne! Oli mukava taas todistaa rekkojen kilpa-ajoa ruuhkaisella Kehä 3:lla. Kyllä Mikkeli sentään on koti..

Maantiellä saattoi kyllä todeta jälleen countryn ylivoiman matkamusiikkina. Alabaman, Keith Urbanin ja Kenny Chesneyn sävelten tahdittamana jopa umpipaska ajokelikin unohtui. Autosta löytyi myös Beach Boysin kokoelmalevy. Mikäli et tämännimiseen orkesteriin ole tutustunut, käy ihmeessä hakemassa käsiisi jostain levyllinen. Tämä 60-luvun helmi on nimittäin kesämusiikkia parhaimmillaan.

Jahas, niinpä niin. Huomenna olisi sitten edessä pitkään ja hartaasti odotettu Tukholman risteily. Unettomia öitä on vietetty ja luentoja skipattu asiaa järjestellessä. Hommat eivät ole toimineet niin hyvin kuin itse toivoi, mutta saatiinpahan nyt valmista aikaan. Noin 120 opiskelijaa saanee kyllä melkoista vipinää aikaiseksi MS Gabriellalla.

Täältä tähän.

"En juo enää koskaan"

..ainakaan ennen seuraavaa kertaa. Voi pyhä jysäys tätä elämää.

" Krapula on epämiellyttävä olotila, joka aiheutuu kun liikaa nautittu alkoholi poistuu elimistöstä. Krapulan kemiallisena perussyynä on alkoholin (etanolin) hapettuminen asetaldehydiksi. (Vastaavasti metanolimyrkytys ei niinkään ole metanolimyrkytys kuin metanoli hapettumisessa muodostuvan formaldehydin aiheuttama myrkytys.) Sana krapula on peräisin latinasta, jossa crapula voi tarkoittaa sekä päihtymystä että krapulaa. Synonyymi kohmelo, alkuperäisemmässä muodossaan pohmelo, tulee venäjästä, jossa по хмеле tarkoittaa "humalan jälkeen". "
-wikipedia

Tässä oltiinkin nyt oltu lähes 1,5 kk juomatta mitään. Pitkä aika opiskelijalle. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, joten eilinen kisastudio huipentui valtaisaan humalatilaan ja kävelyyn erääseen mikkeliläiseen ravitsemusliikkeeseen. Tulinpa juoneeksi sen verran, että osa illan tapahtumista on kadonnut voidiin. Ei sillä, että niitä välttämättä haluaisi muistaa. Kipeä niska viittaa kuitenkin siihen, että ainakin Haddawayta (viitaten elokuvaan Bileet Roxburyssa) on soitettu.

En muistanutkaan ennen tätä aamua, miten ikävä olotila kunnon jysäri on. Havahduttuani viimein unesta totesin, että nyt koskee muuten päähän ja pirusti. Samalla jouduin myös myöntämään, että lupaukseni aamun tunneille lähdöstä oli katteeton. Puolenpäivän aikaan sentään kykeni raahautumaan sängystä ylös ja syömään jotain. Iso käsi Lidlin pakastepizzoille.

Ja lämmin kiitos myös sille, kuka puolenpäivän aikaan aloitti sirkkelöinnin ulkona. Tekikin oikein hyvää kuunnella sitä ääntä.

Pelonsekaisin tuntein ajattelen nyt, mitä edessä on. Ensi viikolla torstaina on tarkoitus lähteä hulinoimaan MS Gabriellalle n. 120 muun MAMK:n opiskelijan kanssa. Tämän jälkeen 26.4. on taas Haalarikaste (ja vanhat jaksavat..) ja sitten vielä vappu! Mikäli olen hengissä ja täysissä sielunvoimissa tämän jälkeen, lupaan olla kesän Helsingissä kiltisti.

Mestaruus! ..ja sinne lähti Risto

Ensiksi voisi laukaista ilmoille lajitelman erinäisiä härmäläisiä voimasanoja. Jukureiden kausi 2005-2006 on tullut seurattua paikan päältä ensimmäisestä harjoituspelistä lähtien. Sitten, pitkien vaiheiden jälkeen, koittavat finaalit. Ensimmäisen osan vei Sport ansaitusti, mutta tämän jälkeen hallinta sarjassa vaihtui ja mehukannu matkasi Mikkeliin. Siksi voisi jopa todeta, että v*****aa hieman, koska missasin koko finaalisarjan. Paikan päällä vain yksi peli. Ja kaiken muun hyvän lisäksi viimeistä finaalia jännittäessä kuume nousi 1,5 astetta ylöspäin. Otankohan minä tämän touhun sittenkin hieman liian tosissani?

Tänään sitten päjähti toisenlainen uutinen. Risto Dufva lähtee - shokki! Olin aivan varma, että RD jatkaisi vielä Mikkelissä kauden tai parin ajan. Ymmärrän kyllä miehen ratkaisun, sillä kahdeksan vuotta on kyllä käsittämättömän pitkä aika yhden seuran valmentajana. Kiitokset Ristolle kaikesta, mitä hän Mikkelin jääkiekon hyväksi teki.

Onkin kovin kiinnostavaa nähdä, mihin jukuriorganisaation tie vie nyt. Aikooko seura houkutella riveihin uuden kovan valmentajanimen koulimaan pelaajia isommille areenoille? Miten käy liigapaikkasunnitelmien, jos ne edes yleensä ovat realistisia? Aikooko Jukurit jatkossa panostaa enemmän omiin junioreihin, vai jatkuuko pelaajavirta muualta? Kysymyksiä on paljon, joihin vastauksia saadaan toivottavasti lähitulevaisuudessa.

Niin tai näin, seuraavat viikot Mikkelin kiekkoväki elää jännityksessä. Reijo Mansikka, Pasi Arvonen, Jami Kauppi, Karri Kivi.. siinä nyt jokunen mahdollinen nimi. Mielenkiintoinen kesä tiedossa tässäkin mielessä.

Kuumejorinoita

Flunssa!

Tämän taudin keksijöille voisi lähettää tällä hetkellä korvausvaatimuksen henkisistä kivuista ja säryistä. Viikonloppuna iskenyt kuume (huippulukemat 40,1 astetta) ei ota hellittääkseen. Eilisen Jukureiden finaalipelinkin joutui katsomaan televisiosta. Hyvä paikka jättää ensimmäinen kotipeli väliin tällä kaudella. Ehkäpä sitä huomenna kykenisi jo lähtemään koulullekin. Tärkeitä tunteja on taas mennyt ohi, jokohan viime jaksosta tuttu sekoilu alkaa taas.

Lisäksi pari sekalaista huomiota jalkapallon ihmeellisestä maailmasta. Tämä aihealue tulee lukijoille hyvinkin tutuksi tulevien kuukausien aikana.

- Oliver Kahn. Saksan huippuvahti alkaa olla menneen talven lumia. Eurogoals-koosteessa upposi taas helppoja maaleja. Virheherkkyys näyttää kasvaneen uhkaavasti ikävuosien myötä. Meinasikohan Jürgen Klinsmann vielä luottaa veteraaniin, vai onko jo nuorempien aika. Ainakin kuluvan kauden perusteella uusia veskareita on tarjolla. Timo Hildebrand, Sascha Kirschstein, ehkä Tim Wiesekin.. mielenkiintoista. Siinäpä onkin saksalaisilla miettimistä. Älkääkä nyt ainakaan Jens Lehmannia tolppien väliin laskeko..
- Porin Palloilijat. Hemmettiläinen, Antti Sumiala palaa takaisin Suomeen ja vieläpä Kakkoseen. Kertalaakista taisi selvitä, kuka vie maalipörssin. Tuntuvat Porissa rakentavat paluuta huipulle tosissaan, sillä joukkue vilisee nimekkäitä ja kokeneita pelaajia muutenkin. Lasse Karjalainen, Teemu Vihtilä ja Jani Raukko ovat kovia pelaajia kolmanneksi ylimmälle sarjatasolle.

Tänään satoi vaihteeksi vettä. Ehkäpä se kevätkin saapuu viimein toden teolla tänne Etelä-Savoon? Ja menisivät nämä loskakelit nyt nopeasti ohi. Sapettaa rahtusen verran, kun jalat kastuvat pienelläkin kävelymatkalla.

Ja päänvaivaa on luvassa. Asunnon löytäminen pääkaupunkiseudulta (niin, sinne ne kesätyöt nyt miestä vievät..) ja auton ruostekohtien maalaustyö..

Enpä jaksa nyt vaivata päätäni moisella. Pakottaa kuuppaa tarpeeksi muutenkin.

Tämäkin on nyt tehty

Näin.

Joskus alkutalvesta pohdin, mikä on tämän blogivillityksen idea. Onko kyse vaan jostakin uudesta tavasta purkaa tuntojaan baaritiskin tai psykologin sijaan, vai onko taas tapahtunut jokin uusi - oman ymmärrykseni ylittävä - trendi-ilmiö. Saavuttamatta sen kummempaa ymmärrystä asiasta päädyin vain lukemaan joidenkin tuttavieni kirjoituksia. Lopulta päädyin avaamaan oman blogini, kyllähän nettiin tyhjänpäiväisiä jorinoita on ennenkin mahtunut.

Tässä blogissa tulen kertaamaan elämäni pieniä ja suuria ylä- ja alamäkiä sekä tarpeen tullen pohtimaan minua koskettavia asioita.

Tavoite on myös kirjoittaa kaikki postaukset selvinpäin. Mikäli joskus olen kirjoittaessani juovuksissa, se luultavasti näkynee tekstin ulkoasusta.