Mika Häkkinen

Kuningas on palannut. Tai on ainakin käynyt radalla taas.

Jos minulta kysytään sitä, kuka on urheilijasuosikkini numero yksi, on vastaus ehdottomasti Mika Häkkinen.

F1-innostus syttyi ihan sattumalta isän kanssa kisoja katsoessa. Kausi oli 1996 ja Damon Hill ajoi ylivoimaiseen tyyliin mestaruuteen. Williams-Renaultin ylivoiman alta muistuu mieleen myös Schumin debyytti Ferrarilla - kolme voittoa erittäin vaillinnaisesti toimivalla autolla!

Kaudesta 1997 näytti muodostuvan uudestisyntyneen McLarenin juhlaa, mutta avauskisassa voittoa juhlineen David Coulthardin taidot eivät riittäneet hopeanuolen viemiseksi jatkuvaan menestykseen asti. Mika Häkkistä kalvoivat tekniset ongelmat, kunnes lopulta kauden lopussa viimeisessä kisassa Jerezizzä Maammelaulu sai soida Häkkisen ensimmäisen GP-voiton merkiksi.

Loppu onkin suomalaista urheiluhistoriaa. Mika Häkkisen taistelu Schumacheria ja seuraavana vuonna Eddie Irvinea vastaan, Matti Kyllösen hurmokselliset selostukset ja jännittävät kisat. Harmittaa vaan, etten itse päässyt koskaan paikan päälle todistamaan Häkkisen ajoa. Televisiosta näin kuitenkin kaikki kisat.

Vaikka vanha mestari ei vauhdissa pärjännytkään uudella F1-autolla nykypäivän kuskeille, lämmitti Häkkisen näkeminen McLarenin ratissa mieltä. Ehkä sittenkin... kaudella 2008? Formula 1 ei ole enää ollut sama asia Häkkisen ja ehdottoman suosikkiselostajani Matti Kyllösen siirryttyä sivuun.

SaPKo!

Näinä aikoina toimenkuvani Jatkoajassa muuttuu hieman. Koska meillä ei ole Savonlinnassa toimitusta vielä toistaiseksi ollut, ryhdyin itse ajelemaan Itä-Savon ylpeyden pelejä raportoimassa. Joku varmasti kysyy ja on kysynytkin, että minkähän hiton vuoksi?

Mietin asiaa itsekin jonkin aikaa, kunnes tulin seuraavanlaiseen tulokseen.

Itse toivoin SaPKon paluuta Mestikseen pitkään. Jukureiden ja SaPKon karsintamatsit olivat hienoja jääkiekko-otteluita kovin panoksin. Sarjapaikka ja paikalliskunnia, siinäpä sitä olikin. Savonlinnan korpivaellus päättyi lopulta viime kevääseen. Vuosien saatossa varsin tuotteliaana junioriseurana tunnetulla Pallokerholla on vielä paljon annettavaa Mestis-tasollakin.

Olen ollut jokseenkin kyllästynyt Mikkelin menoon jo pitkään. Toisinaan tuntuu, että faneille ei riitä mikään. Jukurit johtaa sarjaa ja sattuu häviämään hyvin taistelleelle nousijajoukkue HeKille. Pieni lipsahdus, joita sattuu. Mutta eipä tämä mitään, jotkut fanit vaativat potkuja valmentaja Reijo Ruotsalaiselle! Valmentajalle, jolla on ollut tarvittavaa rohkeutta hypätä Risto Dufvan saappaisiin. Valmentaja, jonka johdolla Jukurit pelaa viihdyttävintä kiekkoaan kautta aikojen. Noh, vielä vähän eteenpäin ja 7-1-murskavoitto FPS:sta kirvoittaa lähinnä kritiikkiä huonosta peliesityksestä.

Kirjoitin Jatkoajan otteluraportin tässä taannoin pelatusta ottelusta Jukurit-Sport. Nyky-Mestiksen kahden suuren kohtaaminen oli sangen vaisu näytös. Loukkaantumissumasta kärsinyt Sport, vähän nihkeänoloisesti pelannut Jukurit ja Red Armyn poissaolo saivat ottelun näyttämään todella vaisulta. Kun kotiyleisökin keskittyi alatyylisiin huutoihin ja satunnaiseen rummunpaukutukseen kunnollisen kannustamisen sijasta, päädyin toki mainitsemaan asian otteluraporttiin. Tästä on saanut kuulla ilmeisesti aika paljonkin negatiivissävyistä purnutusta kujilla ja kulmilla.

Länsi-Savoa kritisoidaan taajaan, koska lehti ei uhraa koko urheilusivustoaan Jukureiden asioiden käsittelyyn. Vaikka minuakin kiinnostaa lukea jääkiekkoaiheista uutisointia, en silti ymmärrä sitä että jokainen vähänkin Jukureihin liittyvä kissanristiäinen kuuluisi lehtien sivuille. Fanien pikkujouluista puhumattakaan, joista kuulemma Jatkoajan olisi kuulunut kirjoittaa juttu.

Käydessäni Savonlinnassa katsomassa ottelun SaPKo-Jukurit muistin sen, minkälaisia tunne-elämyksiä jääkiekko parhaillaan tarjoaa. Altavastaaja taistelee hurmioituneena ja onnistuu Daavidina kampeamaan Goljatin kanveesiin. Tätä juuri! Alkukantaista iloa omien voiton puolesta, koko katsomon voimin! Mikkelissä moista tunnetta ei ole voinut kokea edes Mestiksen finaaleissa. Vaikka olenkin leimautunut - osittain syystä - Jukureiden mieheksi, nautin Savonlinnan ottelusta enemmän kuin mistään muusta viime vuosina näkemästäni matsista - vaikkakin omat joutuivat häviämään. Pelissä pitää olla tunnetta katsomossakin.

Tämän vuoksi minua ei yhtään harmita ajella joskus surkeassakin säässä reilua sataa kilometriä Savonlinnaan, voidakseni nähdä taas Daavidin taistelevan Goljatia vastaan, vieläpä varsin usein voittavan sen. Kun lisäksi Savonlinnalla ei omaa toimitusta vielä ole ollut, on edessä Jukurit-toimituksen jonkinlaisena koordinaattorina pyörimisen lisäksi myös pässipaitojen virkaatekevän äänitorven toimi. Hyvän meiningin ja jääkiekkojournalismin puolesta.

Ja jos joku ihmettelee, missä vaiheessa opinnäytetyöni on, niin kerrotaan nyt lyhyesti sekin. Olen parhaani mukaan yrittänyt kahlata internetin syövereitä läpi hyvien teoreettispainotteisten tietolähteiden toivossa, mutta olen toistaiseksi vetänyt vesiperän. Siispä ennen perjantaiseen Jukurit-Salamat-otteluun lähtöä edessä on vierailu kirjastoon..

Miksi näin?

Tulipa taas juotua itsensä humalaan, kuten tässä blogissa tuli varoiteltuakin aiemmin.

Maakuntamatkat ovat aina spesiaalitapauksia, onhan kyseessä eräs Mikkelin opiskelijakulttuurin helmistä. Tällä kertaa vierailimme jopa Juvalla ja Pub Ajolähdössä! Bussi poikkesi myös Pohjois-Savon puolella, sillä eräs etappi oli Varkaus ja ihan mukava baari nimeltään Harrison.

Turhauttavinta reissussa oli kuitenkin kuulutus Mikkeliin palatessa: nyt baariin ja haalarit pois.

Siis ei helvetti! Suuntaan nyt kritiikkini suoraan kohti erästä mikkeliläistä ravitsemusliikettä. Kuten minut tuntevat tietävätkin, olen vieraillut ko. yökerhossa varsin usein ja pidän paikkaa jokseenkin edustavana. Olen todistanut myös muutamia erinomaisia opiskelijabileitä samassa lafkassa.

Nyt kuitenkin sitten opiskelijoita ei hyväksytä sisään sellaisina kuin me olemme. Vappunakin sisään pyrkiessä joutui toteamaan varustuksensa vääräksi, sillä jouduin jättämään keltaisen edustusasuni narikkaan aivojen seuraksi. Mitenkähän olisivat toimineet, jos olisin ollut liikenteessä kommandona? Sisään olisi muuten päässyt "teema-asussa", mikä jäi määritelmältään vähän mystiseksi. Kyllä sentään vanhaan kunnon Vaakunaan on normaalikeskiviikkoisin päässyt haalarit päällä, mutta ei tänne sitten..

Summa summarum. Opiskelijoiden rahat tuntuvat ravintelille kelpaavan, mutta itse opiskelijat eivät. Yksittäinen (tyhmä?) opiskelija kysyykin nyt; miksi näin?

Tai sitten tämä kirjoitus voidaan vaan todeta katkeran paskan kirjoittamaksi, ihan miten vaan.

Viikonloppu tv:n orjana

Aluksi haluan välittää nöyrimmän kiitokseni kaupungin tv-verkon suunnittelijoille. Tällä puolen katua näet voi seurata kaapeli-tv:n lähetyksiä, kun toisella puolella on tyytyminen antenniin.

Koska käsittämättömän tiukkan ottelutahtiin puristettu Mestis oli maajoukkuetauolla (onpa muuten Mestis-pelaajilla kysyntää edustuskuvioissa), ei viikonloppuna voinutkaan totuttuun tapaan lähteä Kalevankankaalle katsomaan peliä tai kuunnella edes Radio Suomesta jääkiekkokierrosta.

Isänpäiväviikonloppu toi pelastuksen: Cable Open! Canal+:t, Viasatit ja kaikki ilmaisjakelussa perjantai-illasta maanantaiaamuun. Ei paha! Serie A, Valioliiga, NHL ja riittävä olutvarasto jääkaapissa paikkasivat vallan mainiosti muuten niin turhan viikonlopun! Tällaiseen ilotulitukseen voisi jopa tottua, mikä lieneekin ollut maksukanavayhtiöiden mielessä.

Vietin viikonloppuni kellonaikoja katsoen osapuilleen seuraavasti:

Pe 10.11.

Klo 21.25 Ranskan Ligue 1: Lyon-Valenciennes (oli muuten yllättävän jännä matsi)
Klo 03.30 NHL: Chicago-St. Louis

La 11.11.

Klo 12.00 vierailu kioskilla, huoltamolla (auto öljynvaihtoon) ja Tokmannilla tarjousmäyriksen perässä
Urakka alkaa...
Klo 14.45 Manchester City-Newcastle
Klo 17.00 Everton-Aston Villa (saatana, ensimmäinen kerta 10 vuoteen kun näen Evertonin pelaavan ja totta kai ottivat kuokkaan..)
Klo 19.00 Blackburn-Manchester United
(sauna)
Klo 21.25 AC Milan-AS Roma (aivan huikea peli, vieläkö joku väittää Serie A:ta pelkäksi peruutteluksi?)

Välissä sentään katsoin jopa WPT:tä ja vähitellen alan ymmärtää Suomeenkin rantautuneen pokeri-innostuksen. Tämähän oli jopa oikeasti jännittävää, helppotajuista ja mielenkiintoista viihdettä. Tarvinnee jatkossakin katsoa. Niin, ja yöllä taas NHL:ää, kun Philadelphia hävisi jälleen Buffalolle. Ei oo heleppoo sielläkään, jopa Stanley Cupin voittajaehdokkaana pitämäni Flyers on kasannut vaivaiset kahdeksan pistettä.

Su 12.11.

Loppukirin paikka. Tällä kertaa Reading-Tottenham, minkä aikana seurailin myös Serie A:n ottelua Palermo-Torino. Näytti muuten Urheilukanavan tv-ottelu olleen melkoinen teurastus: Lazio-Udinese 5-0!

Odottamani ottelu Arsenal-Liverpool oli kyllä jokseenkin yksitoikkoinen peli seurata, sillä lontoolaiset riepottelivat Pool-puolustusta miten halusivat. Rafalla näyttäisi olevan pahemman sortin topparipulma, sillä Jamie Carragher ja Sami Hyypiä olivat pahasti kuutamolla. Carragher Merseysiden omana poikana ja seuran varakapteenina puolustaa paikkaansa The Redsin riveissä, joten ikääntyvän Sami Hyypiän voisi Benitez myydä poiskin. Seuralla on kuitenkin reservissään lupaavat Daniel Agger ja Gabriel Paletta, jotka tarvitsevat peliaikaa kehittyäkseen. Ainakin Agger on näkemäni perusteella todella raamikas kaveri. Uusi ympäristö ja hieman pienempi seura voisivat olla Hyypiällekin mukavaa vaihtelua.

Pakko kyllä todeta myös se, että NHL on vuosikausien tauon jälkeen hienoa seurattavaa. Pelissä on vauhtia ja laidat rytisevät vähän toiseen malliin kuin kotoisessa kiekossa. Sunnutai olikin hyvä päättää täkäläiseen iltapäiväotteluun St. Louis-Edmonton.

Ikävänä sivuvaikutuksena viikonlopusta oli tosin unirytmin sekoaminen. Tässä sitä nyt istutaan koneella kirjoittelemassa blogiin, kun uni ei tullut silmään. Jos sitä laittaisi auton piuhaan ja keittäisi kahvia..

Niinpä

Verotoimistossakin voi näemmä saada päähänsä vaikka mitä.

Kaikki muistanevat tv-sarja Ally McBealin, tuon asianajajatyttösen, jonka elämässä tuntuvat asiat menevän enemmän tai vähemmän päin mäntyä. MTV3 on näemmä alkanut näyttää Ally McBealia tapahtumia uusintoina iltapäivissään.

Sarjahan oli hitti joskus yläasteaikaan. Muistin vaan hauskan keskustelun 9. luokalla erään muotitietoisena itseään pitäneen luokkatoverin kanssa. Asiat etenivät jotakuinkin näin:

- Mitä sä Ville olet meinannut isona?
- No jaa, ekonomiksi sitä varmaan tulee itsensä luettua.
- No mut, eiks se oo aika tylsää tai sillei?
- Ei kai. Mitä olet itse ajatellut?
- Asianajajaksi..

Niinpä. Olisi hauska nähdä oikeustieteellisten hakijamäärät, vaikuttiko Ally McBealin antama sangen vauhdikas kuva asianajajan arjesta teinityttöjen mieltymyksiin tulevaisuuden ammatinvalintaa ajatellen.

Ekonomia ei Niskasen pojasta tullut, sillä jossain vaiheessa totesin olevani enemmän käytännön raa'an työn tekijä, kuin tieteellisesti asioita lähestyvä. Lisäksi maineikkaimpien kauppatieteellistä opetusta tarjoavien laitosten meininki vaikuttaa sen verran puisevalta, että tokkopa tällainen reipas savolaispoika sekaan edes mahtuisi. Ja eipä tämä keskustelukumppanikaan oikeustieteelliseen päätynyt.

Tämän väsyneenä kirjoitetun pohdinnan opetus olkoon se, että ajat muuttuvat ja tv-sarjat pysyvät. Koska Dallas tulee taas uusintana?