Ja taas..

Kirjoitellaanpas pitkästä aikaa tännekin. Johan tuossa vierähtikin pari viikkoa, vaikka niin itselleni lupailin tahtia kiristää. Jospa nyt sitten!

Onhan tässä nyt ehtinyt sentään jotain tapahtua. Futiskaudesta ei viitsi enää edes puhua mitään, mutta kiekko kulkee taas kaukalossa. Jukureiden meininki näyttää juuri niin hyvältä kuin osasin odottaakin kauden alla. Viiden pelin jälkeen koossa on yhdeksän pistettä, mikä on ihan kelpo tulos.

Kieltämättä tämä syksy on kaikkine tapahtumineen mielenkiintoinen. Olen yllättäen päätynyt freelance-toimittajan uralle, tai ainakin vähän alusta. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus kirjoittaa sanomalehteen ja lukea juttu kirjaston lehtisalissa. Ja kun tuosta vielä sai vähän vaivanpalkkaa, niin mikäs siinä. Näitä hommia voisi tehdä jatkossakin.

Mitäs muuta? Niin, Venäjän opiskelu aloitettu. Tuntuu todella mielenkiintoiselta. Ja Approon lähdetään, kuten asiaan kuuluu! Klo 16.45 alkaa hulina Jkl:ssä ja loppubilepaikkana Kharma.

Tämä on syksy

Vanhennuttu on. Nyt mittarissa on kunniakkaat 23v, mitä piti toki juhlistaa asiaankuuluvalla tavalla - baari ja lärvit! Ja oli aamulla olokin sen mukainen. En muistakaan, että olisin koskaan aikaisemmin noussut sängystä yhtä nopeasti, kuin torstaina. Tällöin ko. tapaukseen meni korkeintaan sekunti, sillä vessanpöntölle tuli arvaamaton kiire. Loppuu muuten se Breezereiden juominen..

Syksykin tosiaan on täällä. Itse asiassa syksy alkoi juurikin siitä, kun 31.8. noin kello 14.15 kävelin ulos Karhunkierros 4:stä. Tällöin ei kaulassa enää roikkunut henkilökorttia ja kämppäkin oli jo tyhjennetty. Siitä sitten auringon vielä paistaessa pilvenreunalta auton keula kohti Mikkeliä. Kehä III:lle päästessä alkoikin sitten sataa vettä! Sadetta riitti Mikkeliin asti, joten tämä kai oli sitten vuodenajan vaihdos.

Vieläkin on semmoinen olo, ettei olisi oikeastaan mistään kotoisin. Kai sitä sen verran pääsi helsinkiläistymään, että tämä vähän pienemmän kaupungin elämänmeno tuntuu pitkästyttävältä. Näinköhän opin ymmärtämään pääkaupunkilaisten suhtautumista "maaseutuun"? Pelottavaa. Toivottavasti tämä tauti ei pahene.

Koulua on pari hassua kurssia tässä jaksossa. Menee siis leppoisasti, kunhan muistaa myös väsäillä keväältä jääneet rästitehtävät. Ehtii tehdä vähän muutakin.

Kiekkokausikin alkaa pian. Hyvä niin, sillä jalkapallon ja MP:n touhu on alkanut vituttaa maksimaalisesti. Enääpähän ei tarvitse pitkään pahoittaa mieltään sinipaitojen tuskaisissa peleissä, kun Jukurit saapuu näyttämään vähän tekemisen meininkiä. Reksan Jukurit näyttää hyvältä. Kiekko ja mies liikkuu ja maaleja syntyy. Kukapa olisi uskonut, että Sarvipäät Savosta on hyvin lähellä kaataa jopa itsensä Jokerit? KalPan kanssa pelattu tasapeli on hyvä päätös harjoituskaudelle. Vielä muutama yö, niin kausi saadaan jo alkuun. Nähdään Kalevankankaalla!

Kauppakadun Appro on muuten lokakuun 5. päivä. Ole paikalla. Itsekin yritän.

Kouluunpalaamisen tuskaa

Joo.

Kyllä tämä on vuosi vuodelta hirveämpää. Nimittäin kouluun paluu. Saavuin takaisin Mikkeliin torstaina 31. päivä, jolloin kesän saattoi todeta virallisesti päättyneeksi. Viimeisen kerran Veikkauksen pääkonttorista ulos kävellessä ulkoa tervehti vielä kauniin kesäinen ilma, mutta jo Kehä III:lle päästessä alkoi vesisade, joka sitten loppuikin vasta Mikkelissä. Näin siis oli tullut syksy, eikä edes radiosta tullut Mamban puhkisoitettu biisi asiaa muuttanut.

Perjantaina oli sitten käytävä jo koulullakin. Järkytys oli jo vallan suuri pihalla, kun huomasin D-talon edustan kokeneen melkoisen myllerryksen. Jonkunlaista parkkipaikkaa siellä rakennettiin. Vanha Savon Prikaatin paraatikenttä oli siis kutistunut kolmanneksella. Mitähän muuten museovirasto tähän tuumaa, kenttähän oli suojeltu eikä sitä voinut aikanaan asfaltoida?

Luentoja ei ollut, mutta muuttuminen työntekijästä takaisin opiskelijaksi tuntuu tuskalliselta juuri nyt. Motivaatio on vähän kateissa. Kai sitä nyt sitten pitää yrittää tosissaan valmistua. Kesällä ainakin kävi selväksi, että kyllä tästäkin savolaispojasta vielä jotain tulee. Ainakin usko tulevaan on nyt vahva, toisin kuin keväällä vielä ajatteli.

Yksi ajanjakso ainakin päättyy, sillä MLTO ry:n syyskokouksessa putoan pois hallituskuvioista. Eiköhän yksi haalariääliö ole säätänyt näissä kuvioissa jo tarpeeksi.

On muuten hauska ajatella nyt neljän kuukauden takaista. Silloin koko Helsinkiin muutto tuntui vastenmieliseltä ajatukselta. Nyt kun kaupungissa hetken aikaa oleili, alkoi vähitellen viihtyä. Tuskinpa minusta koskaan HJK:n tai Jokereiden kannattajaa tulee, mutta kaikkeen näköjään sopeutuu.