Vielä yksi syksy..

Onpahan taas. Ei muuten kannata puhua valmistumisestaan mitään. Jo aikaisin talvella kävi selväksi, että ei tästä tutkinnosta vieläkään tule valmista. No, se siitä. Nähdään taas syyskuussa Kasarmin kampuksella. Ja Kauppakadun Approssa!

Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että kesä menee täysin tärviölle. Töitä ei näet ole paljon kuulunut. Veikkaukseltakaan ei jostain syystä tullut yhteydenottoa, joten tämänkin vaihtoehdon saattoi unohtaa. Enpä lähettänyt hakemusta ajoissa, joten oma moka.

Kaiken asettaminen yhden kortin varaan kannattaa. Onnistuin työllistämään itseni, tosin vain loppukesäksi. Astetta parempi juttu oli sekin, että sain myös aiheen opinnäytetyön, jota voin mainiosti väsäillä alkukesän! Toivottavasti jotain freelancer-settiä saisi touko-kesäkuussa tehtäväkseen, niin asiat olisivat loistavasti. Hyvä näinkin.

Innostuin vielä vaihtamaan autoakin. Luotettavasti palvelleen Nissan Sunnyn huonommat puolet alkoivat vähitellen tulla liiankin hyvin esiin, sillä selkä kipeytyy tätä nykyä jo pienemmilläkin ajomatkoilla. Ja kun ei tuo nyt ajettavuudeltaankaan mitään huipputasoa ole.. noh, sain hankituksi tilalle Peugeot 306:n. Lauantaina pääsee käsiksi uuteen kulkupeliin.


Kuuntelen tässä juuri internet-radio Club 977:aa. Vaihtelevaa ikivihreää 80-luvun musiikkia, joka iskee ainakin minuun. Kannattaa muuten perehtyä kyseisen radioaseman sivuilla olevaan ilmoitukseen nettiradioiden nousevista taksoista. Paikallinen Gramexin tapainen organisaatio aikoo toimillaan tuhota valtavan määrän itsenäisiä ja ei-valtavirtamusiikille omistautuneita harrastajaradioita.

Tällainen harmittaa minua suunnattomasti, olenhan itsekin ollut mukana tekemässä Jatkoajassa vahvaaa vaihtoehtoa päämedioille. Veikkaanpa, että moni muusikkokin on onnistunut lyömään läpi nettiradioiden tuoman kuulijakunnan ansiosta. Toivottavasti lakiasetusta harkitaan vielä uudelleen.

Kirjoitin 27.4.2006 seuraavaa: "tässä fakta: nyt tuntuu siltä että olen tulossa vanhaksi." Tuntuu edelleen siltä. Tuttavapiirissä edessä toiset häät ja lapsiakin on siunaantunut jo muutamille.

MAMK - Sieltä on päästävä

Tulinpa tässä pohtineeksi taas koulutusasioita. Olen luultavasti hankalin mahdollinen opiskelija Mikkelin Ammattikorkeakoulun kannalta: kriittinen ja helvetin laiska. Tuskinpa mikään tässä maailmassa rakennettu on täydellista, mutta tämän armaan oppilaitoksemme touhu on toisinaan kyllä melkoista pelleilyä.

Kaikkihan tietävät jo tämän ammattikorkeakoulujen nimenmuutoksen, joten siihen ei enää tarvinne kajota. Alemmuudentuntoaan voi paikata monella tavalla. Jos haluaisin todella opiskella yliopistossa, menisin sinne. Ilmeisesti tässä on kohta harkittava sitäkin vaihtoehtoa.

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on ollut tarkoitus karsia paljon, mihin on hyvä syy. MAMK ei näemmä tätä velvoitetta ole halunnut täyttää, sillä paikkamäärät putoavat vain 3%. Samalla johtoporras on erittäin tyytyväinen yhtymän hyvään taloudelliseen tulokseen, joka auttaa maksamaan lainoja pois. Koska rahoitusta tulee opiskelijoista, oltiin lähes ennallaan säilyneeseen paikkamäärään luonnollisesti tyytyväisiä.

Siis hetkinen? Minusta tämä kehitys on hyvin huolestuttavaa. AMK pyrkii paikkaamaan taloudellisia ongelmiaan sillä, että se ulosmittaa koulutuksen laatuun ja arvostukseen tähtääviä toimenpiteitä? Kärjistetty näkemys, mutta näin asia voi vielä ollakin.

Toki asiat ovat olevinaan hyvin. MAMK pitää itseään laadukkaana ja hyvämaineisena oppilaitoksena, sillä hakijamäärät ovat hyvät ja opiskelukin mukamas laadukasta. Osin näin varmasti onkin, mutta toisinaan tuntuu siltä, että tietäisi aiheesta enemmän kuin itse opettaja. Laatu ja kurssien suoritusvaatimukset vaihtelevat aivan tolkuttomasti. Jollain kurssilla saat vuodattaa verta ja kyyneliä saadaksesi kokoon pari opintopistettä, kun toisaalta 6 op putoaa syliin luennoilla käymisellä ja jonkin raportin kirjoituksella.

Ehkäpä tämän uuden MAMK-sloganin voisikin kääntää muotoon "Sieltä on päästävä".

Muista paikallisbaariasi

Kankkunen ja aprillipäivä ovat huono yhdistelmä. Kaikki vähänkin uskottavammat pilat menevät läpi. Joten tänään en sitten usko mitään.

Paikallisbaareissa käyminen on joskus virkistävää. Itse asiassa käyn tuolla useinkin, mutta harvoin ilta venähtää siellä kokonaan.. noh, karaokeilta kun oli. En laulanut, mutta muuten tällainen meininki on kyllä parhaasta päästä. Aitoa ja rehellistä baarikulttuuria.

Sääli vaan, että tietyllä tavalla perinteiset keskiolutbaarit ovat katoavaa kansanperinnettä. Joskus kannattaa ihan oikeasti unohtaa keskikaupungin pintaliitokuppilat ja nauttia pari tuopillista paikallisessa. Näissäkään kun ei läheskään aina ole kyse mistään räkälöistä.