Vaalimietteitä

Eduskuntavaalit tulivat ja menivät. Kaiken kaikkiaan vaalituloksesta käy ilmi se, että kansa todellakin halusi muutosta niin koko valtakunnassa kuin Etelä-Savossakin. Muutos saatiinkin ainakin eduskunnan paikkajaon muodossa. Saas nähdä, ehtiikö tämä muutosaalto rauhoittua leppoisaksi mainingiksi jo ennen hallitusneuvottelujen alkua.

Listataanpa tähän sekalaisia bongauksia vaalikampanjoinnista.

1. SDP:ssä on varmasti pohdittu syitä tappioon. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että syynä ei edes ole puisevan oloinen Eero Heinäluoma, vaan iso ja paha SAK. Kuranheittokampanja porvaripuolueiden suuntaan olisi ehkä toiminut rapakon takana, mutta täällä homma taisi mennä totaalisesti päin mäntyä. Rivit tuntuvat olevan vähän sekaisin demareiden leirissä: erästä eteläsavolaista nuorta kansanedustajaehdokasta syytettiin jopa Backmanin pudottamisesta! Ei näin. Mutta ensi vaaleissa voimme nähdä SDP:n vahvan paluun.

2. Itse äänestin Lenita Toivakkaa. Miksi? Joku voisi irvistellä tässä jo suuntaani siitä, että yritän tällä keinolla mielistellä Jukurien suuntaan (Lenita on siis Jukurien puheenjohtaja Jukka Toivakan vaimo), mutta nämä puheet voi nyt unohtaa samantien. Katsoin, että Toivakka on oikea ihminen viemään Etelä-Savoa kohti parempaa huomista. Ehkä muutokset varmistavat sen, että voisin itsekin jäädä töihin kotimaakuntaani.

3. Hämmennystä vaalien alla aiheutti satunnainen vierailuni koululle! Olen ollut harvinainen näky luennoilla koko lukuvuoden ajan, ja senkin kerran kun paikalle satun, niin tottakai homma pitää keskeyttää heti alkuunsa. Tie vei siis vaalipaneeliin, johon oli saapunut nimenomaan nuoria edustajatarjokkaita. Kokoomukselta yksi, Keskustalta kaksi ja SDP:ltä kolme.

Tässä tilaisuudessa SDP:n ehdokkaat olivat ylivoimaisia; kaikilla oli selkeä näkemys omasta edustajan työstään ja hyviä mielipiteitä. Keskustasta ja Kokoomuksesta puolestaan jäi mieleen ainoastaan erään ehdokkaan käsittämätön mouhoaminen. En halua kenellekään aukoa päätäni, mutta jos vaalipaneelissa pääasiallinen tavoite on purkaa pahaa oloaan oppilaitostaan kohtaan ja nokkia tilaisuuden tullen muita ehdokkaita, niin syytä on katsoa peiliin.

Juu että näin. Olipa tosiaan melkoinen yllätys sekin, että vihreät sai ehdokkaansa läpi Etelä-Savosta.

Mitäs muuta? Jukurit lähti kesälomille ja kohta on Mestiksen Gaalaristeily, jonne muutaman sattuman kautta olen joutunut. Ja taas odotetaan uutta valmentajaa. Ja kohta tulee vuosi siitä, kun aloin pitää blogia. Paljon on kaikenlaista tarinaa tullut tännekin jauhettua. MLTO:n risteilyäkin pukkaa. Ja aamulla taas Juvalle. Kohta on futis- ja pesäpallokauden aika.

Jääkoronaa

On se nyt perhana kumma juttu.

Koko kulunut kausi on mennyt melkoista vuoristorataa pelien suhteen, mutta silti ei ole varsinaisesti kertaakaan pelin jälkeen harmittanut - tuli sitten takkiin tai ei. Tänään kyllä Kuopiosta lähtiessä korpesi oikein kunnolla, vaikka itse karsintapelit ovatkin pelkkää teatteria: Jukurit ei taida nousta, vaikka KalPan kaataisikin.

Silti. Jos jossain paikassa pitää tehdä oma maali, niin liigakarsintaottelun jatkoajalla ko. tempussa onnistumalla saa itsensä takuulla historiankirjoihin. Ei siinä, pakko myöntää että koko tilanteen absurdius naurattaa. Mikäli et ole sattunut tätä osumaa näkemään, niin asian voi tarkistaa täältä.

KalPa hallitsi peliä, loi enemmän maalipaikkoja ja puolusti tarkasti. Tätä vasten voitto oli ansaittu, mutta loppuhetkien paikat jättivät jossiteltavaa. Tero Kettunen ja Ossi Pellinen avopaikoissa ja tarjolla olisi ollut maukas voitto Kuopiosta. Noh, nyt meni sitten asiat näin, eikä siinä enää mitään.

Kysymys onkin, mihin ottelusarja tästä sangen uskomattomasta tilanteesta etenee. Mikäli Jukurit saa käsiteltyä vituttavan tappion oikein, nähtäneen Kalevankankaalla sisuuntunut kotijoukkue. KalPa onnistui vaikeasta illasta huolimatta ylittämään voittamisen kynnyksen ja pelasi Jukureiden parhaan yllätysmahdollisuuden pois. Tässä mielessä tasonmittauspelit voivat kääntyä kuopiolaisille hyvinkin suoraan neljässä pelissä.

Vaalihulinaako?

Tämä on nyt sitten ensimmäinen postaus uudistetun Bloggerin kautta. Ei kyllä mitään hajua, mitä tässä lopulta muuttui mutta näillä mennään.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja kyllä tosiaan pientä ihmistä viedään taas niin, että heikompia hirvittää. Vaalikoneiden lisäksi ajattelin sotkea ajatuksiani vaeltamalla paikalle Mikkelin AMK:lla järjestettyyn vaalipaneeliin. Paikalla oli kuusi ehdokasta, joista peräti kolme SDP:n. Vaikka olenkin vahvasti Kokoomukseen päin suuntautunut, täytyy myöntää että demarit vakuuttivat. Myös Keskustan Toni Auvisella oli paljon hyviä mielipiteitä.

Että pitääkö tässä nyt oikeasti äänestää SDP:tä? Tai sitten vaan salaa toivoa, että Suomessa palattaisiin takaisin sinipunahallitukseen, vaikka eräs Keskustan ehdokas suuntasikin pilkkakirveensä Paavo Lipposen 1. hallitusta kohtaan.

Viime perjantaina tuli vierailtua Juvalla. Tällä kertaa käyntini Etelä-Savon emäpitäjässä oli puhtaasti työasia. Oli hauska huomata, että pienessä taajamassa tosiaan kaikki tuntevat toisensa: vaaligallupia tehdessä keskustelut ajautuivat kuin varkain siihen, mistä olen kotoisin. Löytyi tuttuja!

Joopa. Ennakkoäänestys oli ja meni, joten voin pähkäillä vielä muutaman päivän sitä, minkä numeron raapustan vaalilippuun. Äänestäjällä ei kyllä ole tässä maassa helppoa. Tietoa tulvii jatkuvasti, joten äänestyspäätöstä tehdessä saa tosiaan olla tarkkana. Mutta kai se tästä. Toivottavasti nyt mahdollisimman moni käy vaaliuurnilla.

Tulipa tehtyä uusi aluevaltauskin tänään. Kävin väijymässä 10-14-vuotiaiden minimaakuntaviestiä Rantakylässä. Ihan lämpimikseni en tosin hiihtoa käynyt katsomassa, vaikka tapahtuma osoittautuikin varsin hauskaksi ja rehdiksi kilpailuksi. Ja ne liigan tasonmittauspelitkin alkavat huomenna.

Allekirjoittaneen löytänee Kuopiosta.

Lopputulos

Nyt sitten tämäkin kohkaus saavutti päätepisteensä.

Korostettakoon, etten ole kahdella aikaisemmalla postauksella koettanut vierittää syytä tapahtuneesta muiden niskaan. Itse mokasin ja itse siitä kannan vastuun. Lehdistökortti meinasi lähteä. Samoin urheilutoimittajien jäsenyys. Oli vain suopeutta ja hyvää tuuria paikallisyhdistyksen päättäjiltä, ettei näin käynyt. Kiitos heille siitä.

Jäin vaan miettimään, oliko todellinen syy tähän käytöksessäni vai siinä mitä kirjoitin? Toimittajat ovat avautuneet suureen ääneen muuallakin, mutta en ole kuullut vastaavaa seuranneen. Toki kirjoittamani ärsyttää varmasti Jukureiden seurajohtoa. Olinko sitten oikeassa, vai paukutinko suutani turhasta?

Vai onko se sitten niin, että tässä kylässä on näköjään muutakin DDR-meininkiä kuin betoninen jäähalli. Oli miten oli, ei nimeäni lähiaikoina juttujen kirjoittajana paljon tule näkymään. Keskitytään vaihteen vuoksi kouluhommiin, joita niitäkin on tehtävänä riitävästi.

Hermot pinnassa

Saattoihan tuon arvata, että avausfinaalin jälkeen alkavat puheet.

Tulihan tuota tehtyä ylilyönti, joka ei kuulu millään tapaa journalistin ohjeisiin. Tämähän on loistava juttu niille, jotka haluavat lyödä Jatkoaikaa maihin epäammattimaisena huuhaamediana. Ottakaa nyt ihmeessä asiasta kaikki ilo irti, sillä tilaisuuksia ei JA:n nykyisellä tekemisen laadulla paljon tule.

Harmittaa. Itsekin mokasin, mutta asiaa pohtiessa nousee ilmoille ajatus jos toinenkin.

Olin juuri ehtinyt havahtua unesta puoliltapäivin, kun puhelin soi pahaenteisesti. Soittaja oli kovin sydämistynyt, kun mainitsin ottelutapahtumien ei-niin-sujuvan järjestelyn ohimennen myös otteluraportissa. Ottelussa suorittamani avautumiseen ja raporttiin liittynyttä tunteenpurkausta en sinänsä ihmetellyt. Kyllä minäkin sydämistyin, jos joku perkeleen jatkistoimittaja julkeaa arvostella jotain itseään ylempää tahoa.

Mutta mitä helvettiä?

Lisäksi, että olen kirjoittanut paskaa, olen myös ilmeisesti paska jätkä. Minulla ei ole tilannetajua jättää asioita kirjoittamatta ja lisäksi toimin epäammattimaisesti, koska "valitan joka toinen päivä krapulaa ja huonoa oloa pelissä". Jos minä joskus otan viinaa, niin helvettiäkös se muiden asia on. Joskus on tullut naureskeltua pelissä, että vähänhän tässä on heppoinen olotila, mutta työn jälkeen se ei koskaan ole vaikuttanut. Pitäisikö tämä nyt ottaa henkilökohtaisesti?

Jos jonkun nettisivuston pari lausetta närästää niin paljon, niin haluaisin tietää minkälaisia raivonpurkauksia norsunluutornissa olisi herättänyt asioiden laajamittaisempi käsittely. Ei nimittäin ole lainkaan kirkossa kuulutettua, että Jukurit liigakelpoinen olisi.

Pitäisi varmaan siirtyä suosiolla syrjään, jos näistä kirjoitushommista ei tule mitään. Tosin, mikäli eräät tahot saavat haluamansa, en voine itse enää vaikuttaa siihen, kirjoitanko vai en. Liittokin oli saanut kuulla tapahtuneesta ja mikäli tämä pakonomainen tarve (?) puukottaa jatkuu, en ole enää tervetullut jäähallille.

Mikäli suhtautuminen lehdistönvapauteen ja puolueettomaan journalismiin on tuota luokkaa, ei hallille menoon ehkä ole syytäkään. En ole koskaan kuvia kirjoituksissani kumarrellut, enkä aio sitä jatkossakaan tehdä. Asia olisi toki eri, mikäli toimisin tiedottajan tehtävissä jossakin organisaatiossa.

Lehdistö arvossaan

Mestiksen finaalitkin alkoivat. Lisää itse ottelusta voi lukea muun muassa Jatkoajasta, jonne kirjoittelin taas ottelujutun. Huolimatta siitä, että virallisesti en enää JA:n vakituiseen toimittajavahvuuteen kuulukaan.


Itse peli nyt olikin mitä oli, mutta allekirjoittaneen närvi sauhahti pahemman kerran. Normaalisti olen varsin rauhallinen persoona, mutta sunnuntainen toiminta Jukureiden taholta oli melkoinen rimanalitus.

Kirjoittavat mediat tulevat paikalle aina. Ne tekevät jutun uskollisesti jokaisesta ottelusta, oli kyse sitten välipäivien höntsästä sarjajumboa vastaan tai tv:n näyttämästä huippukamppailusta. Siksi heitä kannattaa arvostaa ja palvella hyvin, jotta juttuja tulisi jatkossakin. Jukurit onkin hoitanut viime aikoina asiat erittäin hyvin, mutta finaaleissa on ote lipsahtanut.

Nyt näin ei käynyt. En tiedä, mikä kuningasidea takana oli, mutta näemmä Urheilukanava on saanut liigaan pyrkivän Jukurit täysin polvilleen. Sunnuntain pelissä televisioväki oli majoittunut Kalevankankaan erotuomareiden käyttämiin tiloihin, joten lehdistökatsomossa oli poikkeuksellisen runsaslukuisen toimittajajoukon lisäksi myös otteluvalvoja ja tilastoväkeä!

Ja koska erotuomarikerhon toiminta on todella tärkeää ottelun kannalta, he tarvitsevat oman kopin. Siispä lehdistökoppi luovutetaan tuomareille! No mutta, missäs lehdistö sitten? On käsittämätöntä, että Jukureiden tasoisessa organisaatiossa osata miettiä asioita pidemmälle. Jos Urheilukanava tekee selostuksia milloin mistäkin hallin osasta, luulisi tilapäisen selostuspisteen pystyttäminen onnistuvan Mikkelissäkin. Vai onko nyt sitten niin, että uudistunut seurajohto kuvittelee satunnaisten televisiolähetysten olevan tie El Doradoon?

Armeijatermein suoritus on tasoa Vihtori-Matti. Ei todellakaan näin.